Mikä saa 35-vuotiaan alternative-musiikkia pitkään tehneen äänisuunnittelijan osallistumaan Voicen kaltaiseen tv-formaattiin?

No, syythän ovat tuossa jo esitelty eli kun ikää on tarpeeksi ja musiikkia on tullut tehtyä valtavirran sivupuroilla pitkään, oli aika kokea jotain selkeästi erilaista. Ja toki rakas vaimoni oli minua jo kaksi vuotta painostanut ohjelmaan osallistumaan… Onneksi menin. Kokemus oli silmiä avaava: kuinka paljon taitavia ihmisiä tähän maahan mahtuukaan, kun yhdellä kaudella on mukana jos minkälaista osaajaa ja taitajaa. Enkä puhu nyt pelkästään kilpailijoista vaan myös koko tuotannosta. On upeaa nähdä, kuinka tälläistä ohjelmaa tehdään isolla porukalla ja ennen kaikkea tinkimättömällä pro-otteella. En esimerkiksi ole koskaan saanut yhtä hyvää kohtelua lavalla monitorimiksaajalta.

Matka Voicessa

Oma matkani alkoi Toastin ääniyksiköstä, kun Elina Kottonen yllätti kesken spiikkauksen kutsulla Ääni ratkaisee -vaiheeseen. Sieltä tie vei aina Porvoon taidetehtaalla kuvatusta karsinnasta äärimmäisen tiukkaan Turun Logomolla kuvattuun Knockout-vaiheeseen.

Livevedot jäivät haaveeksi, joka rehellisesti sanottuna kirpaisi, koska olihan nyt isolla lavalla super bändin kanssa laulaminen jotain poikkeuksellisen hienoa. Takataskuun jäi myös niin monta kovaa biisiä, joita olisi vielä halunnut esittää. Pienen pettymyksen jälkeen oli kuitenkin hyvä palauttaa mieleen että kyseessä on tv-ohjelma, joka on viihdettä ja ei niin kovin vakavaa. Oli myös yllättävää, kuinka paljon positiivista palautetta olen saanut somekanavien kautta ja miten tuntemattomat ihmiset ovat pysäytelleet kadulla ja kertoneet pitäneensä vedoistani. Kaikki tämä palaute vain vahvistaa sitä tunnetta, että musiikkia tulee tehtyä joka tapauksessa päätyyn saakka, Voice oli hyvä etappi tällä tiellä!

Kurkistus kulissien taakse